Noniiiiin!
Viimein täällä taas. Viimeisen reilun kahden viikon aikana on tullut tehtyä kaikenlaista. On tullut painettua paljon töitä, kierrettyä ympäri Manhattania ja käväisimmepä Heidin kanssa Miamissakin vajaan viikon visiitillä (siitä lisää myöhemmin). Tästä syystä annoin itselleni syyn olla hetken hieman passiivisempi täällä blogin puolella ;). Heidin paluulento Suomeen oli tiistaina, mutta koska lähdin heti tuon jälkeen työreissulle North Carolinaan, ei ole millään ollut aikaa päivitellä kuulumisia täältä.
Viimein täällä taas. Viimeisen reilun kahden viikon aikana on tullut tehtyä kaikenlaista. On tullut painettua paljon töitä, kierrettyä ympäri Manhattania ja käväisimmepä Heidin kanssa Miamissakin vajaan viikon visiitillä (siitä lisää myöhemmin). Tästä syystä annoin itselleni syyn olla hetken hieman passiivisempi täällä blogin puolella ;). Heidin paluulento Suomeen oli tiistaina, mutta koska lähdin heti tuon jälkeen työreissulle North Carolinaan, ei ole millään ollut aikaa päivitellä kuulumisia täältä.
Nyt kuitenkin lupaan laittaa päivityksen JOKA PÄIVÄ tällä viikolla. Mulla on niin suuri määrä kuvia vielä postaamatta ihan ensimmäisiltäkin viikoilta, että jatkamalla samaa päivitystahtia saan päivitellä näitä kuulumisia vielä joulukinkku suussa.
Heidin visiitti täällä oli todellinen piristys! :) Normipäivä lähti yleensä käyntiin niin, että sillä aikaa kun olin töissä, Heidi shoppaili ja kierteli ympäri kaupunkia. Sain melkein joka aamu täydellisen itsetehdyn/noudetun aamupalan ja kävimme lounaalla monissa eri paikoissa ympäri downtownia. Työpäivieni jälkeen kiertelimme erilaisia nähtävyyksiä ja paikkoja tekemättä kuitenkaan tarkempia suunnitelmia koko ajalle.
Heidin visiitti täällä oli todellinen piristys! :) Normipäivä lähti yleensä käyntiin niin, että sillä aikaa kun olin töissä, Heidi shoppaili ja kierteli ympäri kaupunkia. Sain melkein joka aamu täydellisen itsetehdyn/noudetun aamupalan ja kävimme lounaalla monissa eri paikoissa ympäri downtownia. Työpäivieni jälkeen kiertelimme erilaisia nähtävyyksiä ja paikkoja tekemättä kuitenkaan tarkempia suunnitelmia koko ajalle.
Yksi "must-see" -nähtävyyksistä oli tietysti Central Park, Manhattanin keskellä sijaitseva huikea puisto. Pinta-alaltaan puisto on Monacoa suurempi ja tähän melko kookkaaseen pöpelikköön mahtuukin paljon koettavaa.
Tähän aikaan vuodesta Central Park ei tietysti ole yhtä hehkeänä kuin kesällä, mutta pikkuhiljaa alkaa sielläkin luonto saada väriä. Alla olevista kuvista osa on otettu helmikuussa (kännykällä) ja osa paremmalla kameralla pari viikkoa sitten, kun olimme Heidin kanssa lenkkeilemässä. Olen nyt käynyt kaksi kertaa Central Parkissa ja molemmilla kerroilla otimme metron aivan puiston pohjoispäähän (toisella kerralla, Heidin kanssa, reippaasti puiston rajan yli Harlemin uumeniin). Suosittelen ehdottomasti tätä tapaa kaikille, jotka haluavat nähdä Central Parkin koko tarjonnan.
Maasto vaihtelee yllättävänkin paljon puiston pohjoisosien kukkuloista, keskiosan järvien ja urheilukenttien kautta eteläosan rämeikköön ja kuuluisaan puistoboulevardiin. Pituussunnassa puisto on noin neljä kilometriä pitkä, joten mistään huimasta vaelluksesta ei ole kyse.
Maasto vaihtelee yllättävänkin paljon puiston pohjoisosien kukkuloista, keskiosan järvien ja urheilukenttien kautta eteläosan rämeikköön ja kuuluisaan puistoboulevardiin. Pituussunnassa puisto on noin neljä kilometriä pitkä, joten mistään huimasta vaelluksesta ei ole kyse.
Rockefeller Centerin huipulta on Manhattanin parhaat (turisteille avoimet) näkymät Central Parkiin. Jotkut paikalliset puhuvat Rockefeller Centerin puolesta, toisten mielestä Empire State Buildingilta on paremmat näkymät. Itse en näe huimaa eroa näiden välillä: aikalailla sama hinta, hienot maisemat ja pitkät jonot ruuhka-aikoina kummassakin. Suosittelen pienestä jonotuksesta huolimatta kuitenkin ajoittamaan vierailun hieman ennen auringonlaskua, jolloin ylhäältä saattaa olla komeat näkymät. Tällä kertaa auringonlasku oli kuitenkin näyttävyydeltään Impolan katulamppujen tasoa, joten upeat kuvat punaisesta taivaasta tallentuivat nyt jonkun muun muistikortille. Noh, ainakin näimme maiseman valoisalla ja pimeällä.
Alla muutama nappaamani kuva puiston eläimistä. Yhtä lajia et voi olla huomaamatta Central Parkissa kävellessäsi: ORAVIA. Syy siihen ei ole vain se, että niitä on paljon vaan se, että ne ovat ottaneet oppia syöttäjiensä painoindekseistä ja ovat melkein pienen koiran kokoisia.
![]() |
![]() |
Tässä toinen laji, jota en voinut olla huomaamatta |
Päivisin Central Park vilisee elämää, mutta yöllä siellä liikkuminen on kiellettyä. 1990-luvulle asti puistoa pidettiin yhtenä Manhattanin vaarallisimmista alueista, eikä sen läheisyydessä liikkumista illalla suositella nykyäänkään. NYC on juuri rankattu maailman turvallisimmaksi suurkaupungiksi, mutta kyllä täällä vieläkin on alueita, joista on hyvä pysyä kauempana. Tuplalukolliset vyölaukut voi siis jättää kotiin kunhan pitää maalaisjärjen päässä illalla liikkuessaan.
Reservoir Lake - Helmikuu |
Tämä neitokainen oli tullut etsimään elämänsä kumppania Central Parkin eteläpäädyn kallioilta. Mut ei hätää Heidi, pinkki ei oo ikinä oikeen ollut mun juttu.
![]() |
iihhana tuulikas muija |
Tässä kaikki tältä erää! Huomiseen!
Toi vika kuva kyllä on paras :D
VastaaPoistaJoo, siinä kyllä hyvin tiivistyy tää Manhattanin monimuotoisuus! ;D
Poista